Hups. Olihan tämä odotettavissa, että edellinen päivitys oli jostain lokakuun alkupuolelta ja nyt on jouluyö. Parempi kai myöhään kuin ei koskaan, joten kirjoitetaan nyt jotain etteivät poista tätä kuolleena sivuna. Mitään varsinaista päivityksen aihettahan tässä ei ole, eli rustataan edes ylös jotain mitä on tullut mietittyä viimeisen parin kuukauden aikana.
Itä-Eurooppa. Tai kuten korrektisti sanotaan, Keski-Eurooppa. Tai ehkä se on oikeasti itäinen Keski-Eurooppa. Tällä en nyt hae mitään maantieteellistä pohdintaa vaan erästä ilmiötä mitä en ole kohdannut Suomessa enkä Länsi-Euroopassa. Nimittäin se, miten lähellä voivatkaan sijaita maailman kaunein rakennus ja maailman rumin rakennus. Maailman tunnelmallisin joulutori ja maailman tylyimmältä ja epäkutsuvimmalta näyttävä sivukuja. Saati sitten se katu mikä päivällä oli todella miellyttävä mutta kun yö laskeutuu ja katulamppu valaisee kummallisen vähän.
24/7. Brnossa saa mitä vain, milloin vain. Tai ainakin jos tarvitsee alkoholia tai pelikoneita. Omankin kämppäni välittömässä läheisyydessä on mm. kaksi yökerhona itseään markkinoivaa ravitsemusliikettä, arviolta noin 7-10 ns. "normaalia" pubia, aina auki oleva kebab-mesta, aina auki oleva kioski ja ainakin 3 aina auki olevaa kasinobaaria. Alkoholilla ei luonnollisestikaan ole minkäänlaisia myyntirajoituksia. Jos alkaa Sitä hammasta kolottamaan, voit painella fiiliksen mukaan aamu kuudelta sinne baariin ottamaan kaljan tuopissa tai sitten kioskiin jos mieltäsi lämmittää enemmän ajatus pullo- tai tölkkioluesta. Viinaa myydään toki myös tietenkin. Näin sivuhuomautuksena mainittakoon että tupakkaa totta kai poltetaan sisällä.
Mutta kaikki tämä menee perspektiiviin siinä vaiheessa kun huomaa käyneensä Suomessa. Ja tässä tapauksessa tarkalleen ottaen Kuopiossa baarissa nimeltä Apteekkari. Suomihan on lakien, asetusten ja rajoitusten luvattu maa, etenkin mitä tulee huumeisiin, kuten alkoholi. Kysynpä vaan, mikä näitten kaikkien holhouspykälien tarkoitus on, jos ainut mitä niillä saavutetaan että ihmiset ovat vain enemmän umpitunnelissa? Tsekissä en ole nähnyt kolmea täysin kaatokännissä olevaa ihmistä enempää kolmessa kuukaudessa. Kuopiossa siihen riitti 2 minuuttia Kauppakadulla.
Julkinen liikenne. Brnossa kulkee ratikoita ja busseja semmoisella sykkeellä ettei oikeastaan ikinä tarvitse odottaa liikennevälinettä 10min kauempaa, menitpä pysäkille milloin tahansa. Poikkeuksena aamuyö, joka sekin on tosin kauniilla tavalla järjestetty yöbussein jotka menevät kerran puolessa tunnissa läpi yön. Ja niitä linjoja muuten riittää. Kerran on jostain syystä raitiovaunu hajonnut blokaten kaiken takanaan tulevan raideliikenteen. Tämä hupi maksaa muistaakseni noin 40-45 euroa kolmelta kuukaudelta. Hyvin miellyttävää.
Sitten tulee joululoma ja matkustan Suomeen ja hyppään tyytyväisenä Helsingissä junaan iloiten siitä että olen vielä hengissä. Vietin kuitenkin Helsingissä aikaa ainakin puoli tuntia. VR saapuu Kuopioon konduktöörin pahoittelujen säestämänä noin puoli tuntia myöhässä. Syy: muu raideliikenne. Niin että kuka muu siellä nyt ajaa kuin VR? Ei kukaan. Se mies/nainen jonka työtehtävä on organisoida Suomen raideliikenne ei tee töitään oikein. Onneksi VR:n liput sentään ovat halpoja. Eikun... No, joka tapauksessa, pistäähän se miettimään että tässä maassa mitä olen jopa kuullut eräiden ääneen kutsuvan lottovoittajien maaksi ei osata järjestää julkista liikennettä edes niin lähelle Tsekinmaan vastaavan tasoa, että ne edes kilpailisivat samassa sarjassa.
Amme. Naapurirapussa joku viskasi 2 viikkoa sitten parvekkeeltaan ammeen pihalle. Siellä se oli vielä 3 päivää sitten. Kaunista.
Brnon juottolat. Ylempänä tuli mainittua jo jotain Brnon ravitsemusliikkeistä mutta nyt tässä kappaleessa en tarkoita näitä epämääräisen oloisia 24/7 luolia, vaan ihan oikeasti huikeaa baarien määrää ja joskus jopa laatua. Juuri niitä mitä olen aina kaivannut tuntuu olevan aika kiitettävä määrä kaupungissa. Eli niitä "olohuoneita". Olut on halpaa, musiikki hyvää mutta hiljaisella tai sitä ei ole ollenkaan, tuoli on mukava tai pysyy pystyssä vaivoin mutta charmikkaasti ja tarjoilija tulee pöytään ehdottelemaan uuden oluen tilaamista kun edellistä on yksi viidesosa jäljellä. Strobovalot loistavat poissolollaan ja Johanna Tukiainen oksentaisi jos tietäisi tämmöistenkin kuppiloitten olevan olemassa. Osa näistä olohuoneista on ollut paikallaan 120 vuotta ja osa viime sunnuntaista. Yllä mainitun julkisen liikenteen ansiosta on myös melko yhdentekevää missä baari/kahvila/pub/huone sijaitsee. Erittäin miellyttävää.
Eiköhän tämä riitä. Alin kuva muuten on omalta lähiratikkapysäkiltäni. Ihan vaan informaation jakamisen hengessä pistän sen tuohon, tuleepahan samalla ihan hirveän pitkä blog entry tästäkin. Palataan asiaan ensi vuonna.
